Blogi 4

Vammaiskortti lisää tietoisuutta

EU-maissa ja Suomen sisälläkin on kirjavia käytäntöjä esteettömyyden huomioimisessa ja vammaisuuden osoittamisessa. Käytännöt vaihtelevat erityisesti tilanteissa, joissa jonkin palvelun tai asian käyttöä on syytä rajata vain sitä välttämättä tarvitseville. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pyörätuolipaikka tai mahdollisuus kulkea maksutta saattajan kanssa. On olemassa myös kuntakohtaisia käytäntöjä, jotka koskevat vain tiettyjä palveluja ja joiden myöntämisen kriteerit ja hakuprosessi vaihtelevat, esimerkiksi liikuntapalveluiden kortit, jolla voi päästä uimahalliin ilmaiseksi tai avustajan kanssa. Erilaisilla yrityksillä, kuten huvipuistoilla ja museoilla, on omia käytäntöjään erityisjärjestelyjä tarvitseville asiakkaille ja sääntöjä siitä, millä perusteilla niitä myönnetään ja kuinka niiden tarve osoitetaan. Myös VR sekä bussi- ja lentoyhtiöt tarjoavat vaihtelevasti onnistuen apua palveluidensa saavutettavaan käyttöön.

Kuvassa: Anna Koivukoski

Vammaiskortti on ratkaisu osaan ongelmista

Koska yrityksillä ja erilaisilla kulttuurin, urheilun, vapaa-ajan ja liikenteen palveluntarjoajilla on omat käytäntönsä, yksi ihminen saattaa tarvita eri tahoilla lukemattomia erilaisia asiakirjoja todistaakseen tarpeensa ja oikeutensa käyttää jotakin palvelua: eri toimijoiden avustaja- ja saattajakortin, näkövammaiskortin, erityisuimakortin, wc-passin, lääkärinlausunnot ja päälle loputtomasti selontekoa omasta tai vaikkapa lapsensa tilanteesta, varsinkin silloin kun vamma tai sairaus ei näy päällepäin. Eri tahot eivät välttämättä tunnusta toistensa kortteja tai myönnä samoilla perusteilla samanlaisia etuja. Se, että jatkuvasti joutuu ottamaan selvää millä tavoin missäkin toimitaan, selittelemään ja varautumaan hankaluuksiin, tekee asioinnista hankalaa ja epämiellyttävää. Pahimmassa tapauksessa tapahtumiin osallistuminen tai esimerkiksi julkisilla liikkuminen on mahdotonta ilman varmuutta siitä, että jokin tietty palvelu on saatavilla.

Vammaiskortti on ratkaisu ainakin osan näistä ongelmista. Se yhtenäistää vaihtelevat käytännöt: kun yksi ja sama kortti toimii useissa eri paikoissa, kaikkiin ei tarvita omia todistuksia. Kortti myös yksinkertaistaa ja helpottaa asioimista, sillä tarkoitus on, että sitä näyttämällä selviää esimerkiksi oikeus avustajaan tai ilmaiseen sisäänpääsyyn aivan kuin vaikkapa opiskelijakorttia näyttämällä oikeus opiskelija-alennukseen, jolloin henkilön ei tarvitse selvittää tilannettaan asiakaspalvelijalle ja antaa joka kerta tapauskohtaisesti ratkaistavaksi, onko oikeutettu johonkin vai ei. Tarkoitus on saada mukaan mahdollisimman paljon erilaisia toimijoita. Mitä laajemmin vammaiskortti tunnustetaan, sitä enemmän hyötyä ja iloa siitä on sen käyttäjille. Samalla korttia ja esteettömyyden eri ulottuvuuksia ylipäänsä tehdään tunnetuksi eri puolilla Suomea ja EU-maita, joissa sitä nyt kokeillaan. Vammaiskortti ei tule korvaamaan kaikkia nykyisiä kortteja, esimerkiksi invapysäköintilupaa tai näkövammaiskorttia. Kortin tarkoitus on nimenomaan yhtenäistää ja kehittää nykyisiä käytäntöjä sekä helpottaa liikkumista. Lisäksi tavoitteena on saada kortti tunnustetuksi mahdollisimman monissa paikoissa. Samalla pyritään lisäämään yhteistyötä ja tietoa esteettömyydestä EU:ssa.

Kriteeristöä kehitettiin pitkään

Vammaiskortista tehtiin suunnitteluvaiheessa laaja selvitys vammaisalan toimijoille. Selvityksessä kysyttiin mm. kortin myöntökriteereistä ja vammaisuuden määrittelystä. Vastaajista suurin osa toivoi, että kortin myöntäminen ei perustuisi itsemäärittelyyn. Tällöin kortin saajien määrää olisi mahdoton arvioida ja se voisi olla hyvin suuri. Tällä hetkellä potentiaalisia kortinsaajia arvioidaan olevan noin 300 000, joista avustajamerkillisiä 80 000. Mikäli kortinsaajien tai A-merkintöjen määrä olisi esimerkiksi viisinkertainen, yhteistyökumppaneiden houkuttelu voisi olla huomattavan vaikeaa. Ymmärrettävästi yritysten on helpompi tarjota kortin perusteella vapaa sisäänpääsy tai alennus kortinkäyttäjälle ja mahdolliselle avustajalle, jos potentiaalisia kortinhaltijoita on alle kymmenesosa mahdollisista asiakkaista kuin jos heitä on neljäsosa. Siksi onkin tärkeää kohdistaa tuki oikein niin, että kortista on hyötyä sitä kaikkein eniten tarvitseville eli niille, jotka eivät esimerkiksi ilman avustajaa tai erillistä sisäänkäyntiä pystyisi käyttämään jotakin palvelua laisinkaan. Tämä oli kyselyn mukaan myös vammaisjärjestöjen toive.

Vastaajat olivat myös varsin yksimielisiä siitä, ettei korttia voida myöntää diagnoosien perusteella, vaan oikeus saada kortti tulee sitoa olemassa oleviin, vammaisuuden perusteella myönnettyihin palveluihin ja etuuksiin. Diagnoosit eivät välttämättä kerro mitään yksilöllisistä tarpeista kortin tarjoamille erityispalveluille, niiden perusteella ei voi arvioida ihmisen toimintakykyä eikä varsinkaan asettaa heitä järjestykseen siitä, kuka on kortin tarpeessa. Sen sijaan tehtävä on tarkastella niitä yleisiä periaatteita, joiden perusteella kortti voidaan myöntää, ja tämän on perustuttava huolelliseen selvitystyöhön nykyisin vallitsevista käytännöistä ja niiden varassa olevien ihmisten tarpeista. Tarvittaessa kriteerejä on myös voitava arvioida uudelleen.

Kyselyn vastaajista suurin osa näkikin, ettei korttiprosessiin liittyisi toimintakyvyn määrittelyä tai julkisen vallan käyttöä. Kortti nähtiin vapaaehtoiseksi, ei tai viranomaispäätökseksi. Se ei vaikuta henkilön lakisääteisiin oikeuksiin saada hänelle kuuluvia palveluja.

Vammaiskortti tekee näkyväksi esteettömyyden huomioimisen tärkeyttä

Kortin tarkoitus ei ole pelkästään tukea sen käyttäjiä. Kortin tunnettavuuden lisääminen toivottavasti paitsi lisää yhteistyökumppaneiden määrää, myös saa yhä useamman yrityksen ja muun toimijan oikeasti parantamaan käytäntöjään erilaisille asiakasryhmille sopiviksi. Tämä tarkoittaa mm. fyysisen esteettömyyden, opasteiden, tiedotuskanavien, akustiikan ja rauhallisten tilojen parempaa huomioimista. Toisaalta se ei välttämättä merkitse isoja konkreettisia muutoksia vaan avoimempaa asennetta, tietämystä ihmisten erilaisista tarpeista ja valmiutta niiden kohtaamiseen. Korttia eniten tarvitsevien kannalta on tärkeää, ettei kortti jää vain nimelliseksi vaan että kortin tarkoittamat edut toteutuvat ja että mahdollisimman moni toimija lähtee mukaan. Tarkoitus on joka tapauksessa parantaa esteettömyyttä yleisestikin koko EU:ssa.

Kortin myöntäminen jollekulle sitä tarvitsevalle ei ole keneltäkään pois. Parhaimmillaan kortti lisää tietoisuutta esteettömyydestä ja vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä. Näin sen avulla voidaan kehittää käytäntöjä, jotka palvelevat kaikkia, eivät vain korttia ensisijaisesti tarvitsevia. Pitkän tähtäimen tavoite voisi olla tehdä kortista mahdollisimman tarpeeton, mutta se lienee vielä kaukana.

-Anna Koivukoski
helsinkiläinen valtiotieteiden opiskelija